Kirkolliskokous kuvastaa kirkkoamme
(Analogi 6/2010)
Kirkolliskokous oli koolla Valamon luostarissa Heinävedellä 22.-24. marraskuuta. Kokous oli ensimmäinen toimikaudeksi 2010–2013 valituille edustajille. Käsiteltävänä oli yhteensä 25 asiaa, joista suurin osa oli raha-asia-aloitteita.
Kokouksen päätöspuheessaan arkkipiispa Leo nosti esiin kirkon julkisuuskuvan sanoessaan, että jos kirkolliskokouksesta kantautuva viesti on kyräilyn, epäluulon tai jopa epäluottamuksen sävyttämää, se ei viesti kirkon jäsenille siitä, että kirkolliskokous on ollut koolla ykseyttä etsien. Sen sijaan hän halusi painottaa, että kirkon päätöksenteon korkeimman tahon tulisi olla harkitseva, kunnioittava ja arvovaltainen foorumi. Taustalla arkkipiispan närkästykseen saattoi vaikuttaa henkilövalintoja edeltänyt vilkas viestintä ja siihen liittyneet mielenilmaisut istuntojen aikana.
Kirkollishallituksen pappisjäseneksi nousi nyt Joensuun kirkkoherra Iivo Suvanto ja varalle Lappeenrannan kirkkoherra Timo Tynkkynen. Lakia tuntevaksi asiantuntijaksi valittiin varatuomari Ulla-Kudjoi-Salminen ja varalle varatuomari Heikki Piiroinen. Asiantuntijajäseniksi valittiin Ritva Bly ja Johanna Heikkilä, varalle Jyri Roihuvuo ja Veikko Halonen. Hiippakuntapiispat ovat itseoikeutettuja jäseniä.
Asialistalla suuriakin asioita
Käsiteltävissä asioissa oli joitakin kauaskantoisia ja suuria asiakokonaisuuksia, kuten kirkon hallinnon kehitystyö, kirkollisen koulutuksen kehittäminen, kirkkomuseon investoinnit tai myös henkilöstöpolitiikan ja kirkon tulevien vuosien strategian eteenpäin vieminen. Henkilöstöpolitiikan osalta kokoukselle esitetyt linjaukset hyvästä johtamisesta, kirkosta oppivana ja kyvykkäänä organisaationa, työn osaamisen kehittämisestä ja palkitsemisesta otetaan käyttöön kirkon eri tasoilla. Kirkkomuseon suureen uudistamiseen ei myönnetty varoja, toisaalta kiirehdittiin toimia, joilla museon avaaminen tulisi mahdolliseksi.
Kirkon strategiassa hitautta
Kirkollishallituksen vuoden 2010 alussa asettaman työryhmän tehtävänä oli seurata ja ohjata kirkon strategian toimeenpanoa seurakunnissa vuosina 2010–2015. Työryhmä totesi, että toisissa seurakunnissa strategiaa on käsitelty perusteellisesti, toisissa ei lainkaan. Seurakunnissa ei ole ohjeistusta kirkon strategiasta, ja hiippakuntatasolla ja kirkon keskushallinnossakaan kirkon strategiaa on käsitelty tuskin lainkaan.
Kirkollishallituksen mukaan strategian seurantatyöryhmän raportti sisältää hyvän kuvauksen tähänastisesta strategian toimeenpanosta, selkeät johtopäätökset strategian käyttöön otosta sekä konkreettiset ehdotukset työn tehostamisesta. Kirkollishallitus oli yhtynyt työryhmän esitykseen erillisen vastuuhenkilön nimeämisestä strategian toteuttamista varten. Toimeenpanoa seuraa erillinen kirkollishallituksen nimeämä työryhmä.
Kirkolliskokous hyväksyi strategianseurantatyöryhmän loppuraportin ja päätti, että loppuraportin toimeenpano aloitetaan kirkon johdosta. Hiippakunnat velvoitetaan järjestämään koulutus seurakunnille strategian toimeenpanosta.
Kirkko huolehtii koulutustoiminnastaan
Vuoden 2009 kirkolliskokous antoi kirkollishallituksen tehtäväksi perustaa työryhmän, joka tekee kirkon strategian mukaiset koulutuslinjaukset vuosille 2011–2015. Linjauksiin tuli sisältyä esitykset kirkon kannalta keskeisistä koulutuksen painotuksista ja siitä, mikä taho vastaa niiden järjestämisestä, kehittämisestä ja koordinoinnista. Esitykseen tuli myös selvittää, miten kirkon näkökulmasta koulutuksen laatua arvioidaan.
Kirkolliskokous korostaa, että kehittämistoiminnassa resurssit tulee käyttää siten, että ne palvelevat koko kirkon henkilöstöä tasapuolisesti. Kirkon koulutuksen lähtökohtana ovat kirkon omat tarpeet, jotka toteutetaan kirkon tai kirkon hyväksymin resurssein, ja tämä perustuu kirkon strategiassa määriteltyihin tehtäviin. Kirkko huolehtii oman koulutustoimintansa kehittämisestä ja laadunvarmistuksesta. Kokous painottaa koulutuksen yhteyttä työssä jaksamiseen. Kirkollishallitus toimii kirkon vastuutahona koulutustoiminnan suunnittelulle ja sen järjestämiselle.
Hallintoa halu keventää
Nykyisen hallintomallin ongelmana on, että kirkon hallinnon rakenteet ja käytännöt ovat raskaasti ylimitoitettuja. Paisunut hallinto johtaa henkiseen ja hengelliseen kriisiin, jossa kirkon perustehtävät jäävät toissijaisiksi. Kirkon strategian mukaan hyvä johtaminen, kestävä talous ja toimiva organisaatio turvaavat kirkon perustehtävän toteutumisen. Pohjan koko hallinnon kehittämistyölle muodostaa se, että kirkon voimavarat voidaan mahdollisimman hyvin käyttää aktiiviseen jumalanpalveluselämään ja seurakuntatyöhön, ja siihen tarvitaan kevyt ja toimiva hallintorakenne, byrokratian vähentäminen ja kustannusten vähentäminen. Hallinnonuudistuksen taloudellisena tavoitteena on se, että seurakuntien tuloista nykyistä suurempi osa jää niiden omaan kirkolliseen toimintaan. Tavoitteena on keskusrahastomaksun vähittäinen laskeminen. Uuden hallintomallin mukainen kirkko on pieni mutta kasvava, ihmisläheinen ja toimiva, joustava sekä näkyvä että läpinäkyvä.
Kirkolliskokouksen mukaan lähtökohtana on kirkon identiteetin ja kirkkoon kuulumisen kannalta oleellisten, pyhäkköjen ympärillä toimivien paikallisyhteisöjen rooli unohtamatta kooltaan sopivia seurakuntia. Seurakuntien yhteistyön mahdollisuuksien ja muotojen vahvistaminen edelleen on tärkeää. Tämän rinnalla on pidettävä huoli kirkon tehtävästä ja läsnäolosta kullakin paikkakunnalla. Samalla voidaan kehittää hiippakunnan roolia osana tätä kokonaisuutta pelkäämättä tarpeettomaksi havaittujen rakenteiden purkamista. Kirkon kokoon ja tarpeisiin nähden oikein mitoitettu hallinto tukee kirkon perustehtävän toteutumista lähellä seurakuntalaisia.
Toimintojen keskittäminen Kuopion palvelukeskukseen ei ratkaise kaikkia seurakuntien toiminnallishallinnollisia tarpeita. Palvelukeskuksen tarjoamien palveluiden kilpailukykyisyys on varmistettava esimerkiksi käyttämällä seurakunnissa olevaa asiantuntemusta, osaamista ja kapasiteettia.
Vuoden 2011 kirkolliskokouksessa arvioidaan, onko 1980-luvulla vireille pantu autokefaliahanke edelleen ajankohtainen, ja siitä järjestetään vuoden 2011 aikana erillinen seminaari.
Keskushallintoa koskevien säädösten muuttamisen kirkolliskokous esittää käynnistettäväksi valmistelutyön pohjalta vuoden 2011 kirkolliskokouksessa.
Kirkkopäivät jatkuvat
Ortodoksiset kirkkopäivät päätettiin järjestää säännöllisesti viiden vuoden välein. Taloudellisen päävastuun niistä kantaa kirkko.
Seurakunnille sotien jälkeisellä jälleenrakennuskaudella luovutetusta kirkollisen esineistön omistusoikeuden selvittämistä varten perustettiin työryhmä.
Seurakuntien ja luostareiden kiinteistöjen korjaukset tulee suunnitella usean vuoden aikajänteellä. Peruskorjausavustusten perustaksi seurakunnilta edellytetään ulkopuolisen asiantuntijan laatimaa kuntokartoitusta ja toimenpidesuunnitelmaa kustannusarvioineen. Tarvittaessa kirkon on osoitettava resurssit korjaussuunnitelmien laatimiseksi.
Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvostolle kirkollishallitus nimittää julkaisutoiminnasta vastaavan henkilön. Julkaisutoimintaa toteutetaan taloudellisesti edullisimmilla tavoilla ja kaikki sopimukset kilpailutetaan. Liturgisia tekstejä ja nuotteja julkaistaan soveltuvin osin internetissä, jossa muutosten tekeminen on helppoa ja jakelu kustannustehokasta. Kirkkomusiikin toimittajan työtä jatketaan vuoden 2011 loppuun, jolloin myös arvioidaan jatkotyöskentelyn tarve.
Avustuksiakin jaettiin
Avustuksia vuodelle 2011 saivat ONL 130.000 €, Valamon konservointilaitos 30.000 €, Valamon kansanopisto 71.000 €, Ortodoksinen Lähetys ry. 40.000 €, Ortaid ry. 40.000 €, PSHV 45.000 € ja 7.000 € Ortodoksiselle Opiskelijaliitolle.
Kari M. Räntilä |
Etusivu
